Löysin arkistojen kätköistä kuvan pihasta melkeinpä päivälleen tasan 10 vuotta sitten. Olimme aloittaneet talon remontin huhtikuussa 2009. Talomme on rakennettu alkujaan vuonna 1960. Piha oli 10 vuotta sitten lähinnä nurmikkoa ja isohkoja puita. Kuistin ikkunan alla kasvoi se iso valkoinen pioni, joka on jäljellä edelleen. Näkyy alla olevassa kuvassakin.

Yllä siis meidän talo kuvattuna 23.6.2009. Kattoremontti oli alussa, räystäslautoja maalailtiin valmiiksi asennusta varten. Vanha punainen tiilikatto vaihdettiin punaiseen lukkosaumapeltikattoon. Talo oli silloin keltainen, nykyään se on ukkosensininen.

Talo maalattiin nykyiseen asuunsa muistaakseni vuonna 2011. Sen jälkeen on vielä vaihdettu ikkunat syksyllä 2018 ja tehty yhtä sun toista pikku hommaa joka vuosi. Tekeminen ei kaiketi lopu koskaan vanhassa talossa.

Talon itäisessä päädyssä oli loiva mäki pihatielle päin. Siitä oli hankala leikata nurmikkoa, vaikkei se kovin jyrkkä ollutkaan ja muutoinkin pihalla ollut nurmi muuttui syksyisin kulkuväylillä mutavelliksi. Edes rappusten edessä ei ollut mursketta tai muuta vastaavaa.

Vuonna 2013 piha koki suurimman muutoksen, kun teimme ensin pakollisen salaojaremontin kesällä 2012. Sen jälkeen piha oli varsinainen sotatanner. Salaojaremontin jälkeen voitiin rakentaa terassi kesällä 2013 olohuoneen ikkunoiden alle ja saman vuoden syksynä vielä hiukan ennen pakkasia tuttu piharakennusyritys tuli tekemään pihakiveyksiä ja muurikivialtaita istutuksia varten sekä kivituhkaa levitettiin kulkuväylille.

Talon päätyyn tuli suuri yhtenäinen istutusalue muurikivillä rajattuna. Kellariin menevän ajoluiskan reunat pengerrettiin suurilla vanhan piharakennuksen kivijalkana olleilla kivillä, jotka oli tontille jäänyt rakennuksen purkamisen jälkeen. Pyöreitä mukulakiviä tuli talon vierustoille ympäri taloa. Terassin eteen tehtiin muurikiviallas ja sen toiselle puolelle kiveystä, joka johtaa etuovelta takaovelle. Takaoven viereen tuli isompi alue kiveystä matto/pyykkitelinettä varten.

Yllä näkymä 25.6.2019 klo 10 aamulla. Talon edusta on siistiytynyt aivan eri näköiseksi ja muurikivialtaat ovat täyttyneet kasveilla kuudessa vuodessa jo mukavasti. Pionit kukkii, Sarah Bernhardt niminen aloitti vaaleanpunaisin kukin. Alkuperäinen vanha valkoinen kiinanpioni vielä antaa odottaa itseään. Havut ja perennat sekä rautatieomenapuu ovat kasvaneet hyvin aamuaurinkoa nauttivassa talon itäpäädyssä. Tämä näkymä ottaa vastaan tulijan, kun auton nokan kääntää hiekkatieltä pihaan.

Yllä kuva tämän hetken tilanteesta verrattuna alkuperäiseen 10 vuotta vanhaan kuvaan samasta kuvakulmasta. Niin paljon on muuttunut, että pitää itsekin vähän henkäistä. Pihakoivu on kasvanut valtavaksi, niin isoksi että oksaan voi ripustaa keinun ja se jaksaa kantaa aikuisenkin. Lipputangon ympärille olen tehnyt pienen ruusupenkin. Siinä kasvavat juhannusruusu ja suviruusu ovat jo kukkineet, mutta neidonruusu( tai nukkeruusu? En ole varma lajikkeesta), apteekkarinruusu ja Rosa robusta ovat vasta nupussa. Keskemmälle pihaa kuvasta vasemmalle katsottuna jää lasten hiekkalaatikko ja pieni mansikkamaa sekä tulevan pihamajan pohja.

Muurikiveys rajaa terassin ja kasveista on syntynyt mukana ”aita”. Kuvan oikeasta nurkasta pilkottaa omenatarhan perällä oleva hirsinen pihasauna, sekin tehtiin jonain vuonna, en vaan muista enää milloin. Niin paljon on puuhattu yhdessä perheenä ja isovanhempien ja ystävien avustuksella. Kivetyksien rakentaminen oli kyllä ehdottomasti parhain päätös pihan suhteen. Itse emme olisi sellaisia osanneet tehdä, joten siinä kohdassa oli paras luottaa ammattilaisiin, emmekä joutunet pettymään. Vanha pihapiiri sai hiukan modernimman ilmeen ja kasvojenkohotuksen. Kivetys rappusten edessä on myös ennen kaikkea käytännöllinen, ei kulkeudu kaikki kura sisälle.

Olen todella tyytyväinen tämän hetken näkymiin pihalla, vaikka mieli halajaakin aina uusia juttuja. Muurikivialtaiden istutuksetkin ovat osuneet nappiin, varsinkin terassin edustan penkissä, joka on kaunis vuoden ympäri. Niitä olen pähkäillyt ihan itse ilman ammattilaisten apua ja mielestäni onnistunut hyvin. Kirjoittelen niistä sitten toinen kerta lisää, sillä tämäkin tarina uhkaa äityä turhan pitkäksi. Lopuksi vielä pari herkkupala kuvaa pioneista.