Kesä on jo verrattain pitkällä ja puutarhassa kaikki rehottaa, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Rakastan sitä alkukevään huumaa, kun kaikki on alussa, uusi kasvukausi edessä ja mikään ei ole mennyt vielä mönkään. Heleää vihreätä puskee maasta jokapuolella ja rikkaruohot eivät vielä kilpaile täydellä voimalla elintilasta niiden toivottujen kasvien kanssa. Silloin jaksan kitkeä loputtomasti ja rakentaa uutta keväisellä innolla ja talven jälkeen mieli kaipaa musta-viherterapiaa!

Toista on nyt. Kesä on tehnyt tehtävänsä ja puutarhurikin on laiskistunut. Näin käy joka vuosi, joten en ole yhtään ihmeissäni. Joka vuosi iskee keskikesällä taantumus, jota kestää jokusen viikon. Ei kiinnosta kitkeminen ja lähinnä kiroan kaikki kukkapenkkini ja kasvimaani maan koloon. Haluaisin vain maata riippukeinussa, tuulen hiljaa keinutellessa sekä lukea kirjaa ja syödä mansikoita. Silloin on ollutkin muutamana vuotena hyvä hetki ottaa lomaa, lähteä pois kotoa muutamaksi yöksi. Tänäkin vuonna teimme niin.

Viime vuonna teimme kolmen yön reissun akselilla Fiskars-Hanko-Helsinki. Firkars on idyllinen kesällä ja tietysti mikään ei voita kesäistä Hankoa. Helsinkiin rakastuin myös viime kesänä, on se niin kaunis kaupunki ja vanhat rakennukset on upeita. Suosittelen ottamaan pyörän alle ja kiertelemään, on ehdottomasti vaivan väärti. Hyvä kirja kassiin tai kuulokkeisiin ja pysähtyä voi mieleiselleen kohdalle lueskelemaan, mikäs sen mukavampaa.

Tänä vuonna otimme suunnaksi saariston ja ensimmäisenä poikkesimme Kustaviin. Yövyimme Kustavin vierasvenesatamassa olevassa ”boathousessa” eli pienissä majoissa, joissa yksi huone ja wc. Niitä löytyy satama-alueelta 15 kpl, joista 3 on vielä hiukan paremmin varusteltua. Alue on siisti ja idyllinen. Sää vain ei suosinut meitä ja saimme vettä niskaamme vähän väliä, joten kiertely alueella laajemmin jäi lyhyeksi. Aurinkoisena päivänä alue varmasti kuhisee ihmisiä. Olimme liikkeellä maanantai-iltana, joten suurta väenpaljoutta ei ollut. Ulkomaalaisia reissaajia oli silti paljon, osa pyörällä, osa veneellä. Ruoka oli hyvää ja aamiaiskattaus oikein mainio. Aamupalaa söimme ravintolan terassilla vaikkei aurinko näyttäytynytkään, ruoka kun maistuu ulkona paremmalta, oli sää mikä hyvänsä.

Kustavin jälkeen ajelimme seuraavana aamuna Taalintehtaalle. Ajatuksena oli aluksi kiertää Saariston rengastie. Emme kuitenkaan halunneet olla niin kiinni lossien ja yhdysalusten aikatauluissa, joten loikkasimme toisaalle ja ajelimme Taalintehtaalle ja sieltä Kasnäsiin syömään lounasta paviljongille. Väkeä oli hurjasti, vaikka keli edelleen vihoitteli ja heitti välillä rankkojakin sateita niskaan. Paviljongin lounaspöytä ilmeisimmin on hyvin suosittu, koska olimme paikanpäällä klo 14.30 ja meidän jälkeen väkeä tuli edelleen, vaikka lounas kattaus sulkeutui klo 15.00.

Lounaan jälkeen ajelimme takaisin Taalintehtaalle, jossa meillä oli varattu majapaikka toiseksi yöksi. Paikan nimi oli Dals Inn ja se sijaitsi aivan rannassa ja torin laidalla. Rakennus on iso ja vanha, ilmeisesti se on toiminut jonkinlaisena konttorina aikoinaan. Nykyään siihen on remontoitu mukavia ja siistejä majoitushuoneita, joissa on yhteiset oleskelutilat, hieno sauna/kylpyhuone ja wc-tilat, moderni yhteinen keittiö ja ilmainen parkkipaikka. Avaimen nouto onnistui kätevästi avainboksista talon seinästä, joten ei tarvinnut olla tiukkaa aikataulua sisäänkirjautumisessa. Varaukset toimi vain booking.com palvelun kautta, joten kaikenlainen turha säätäminen oli poissa ja homma toimi näppärästi. Unohdin napata kuvan talosta, mutta Taalintehtaalle mennessä sitä on mahdoton ohittaa, se on valtava keltainen rakennus, joten varmasti löytyy, jos on kiinnostunut kyseisestä paikasta.

Taalintehdas on niinikään idyllinen kesäpaikka ja historia on mielenkiintoinen. Historiaa tulikin lueskeltua netistä ja kaikki rannan rakennukset ja miljöö sai uuden merkityksen. Tehdashistoria oli kiintoisaa, kannattaa tutustua jos siellläpäin liikkuu. Ollessamme liikkeellä alkuviikosta, saimme huomata, että saaristo on kesällä auki ke-su! Ruokapaikat ja liikkeet menivät alkuviikosta kiinni aiemmin, jos ylipäätään olivat auki. No säästyipä rahat, kun ei tarvinnut koluta pikku kauppoja satamissa!

Viimeiselle reissupäivälle eli keskiviikolle olimme varanneet veneretken Rosalan saaren kautta Bengtskärin majakalle. Katselimme säätiedotusta ja onneksi se lupasi kaunista keliä veneretkelle, muutoin olisimme jättäneet varauksen tekemättä. Rosalassa oli viikinkimuseo ja reissun hintaan kuului makoisa kalakeittolounas viikinkikeskuksella. Mahtavat punaiset ruusut kukkivat museorakennuksen takana, tottahan yksi harrastelijapuutarhuri sen huomasi. En ole vastaavia nähnyt aiemmin muualla, olivat upeita, kuva aiemmin tekstissä.

Bengtskärin majakkaretkestä haaveilin jo viime kesänä, se vain jäi toteuttamatta. Paikka on näkemisen arvoinen ja mikä historia! Opas kertoi, että majakka on rakennettu muinoin 9 kuukaudessa, siihen maailmanaikaan se on melkoinen saavutus, koska työvälineetkin ovat olleet aivan toista luokkaa kuin nykyään. En kirjoita historian havinaa tähän, jokainen käyköön paikan päällä tai lukekoon itse muulta, suosittelen kuitenkin tutustumaan. Suomalainen sisu sai jälleen uuden merkityksen majakan historian kautta.

Parin yön reissusta aikuisten kesken oli mukava jälleen palata kotiin. Piha rehotti, mutta näytti taas paremmalta kuin lähtiessä, etäisyys antaa uusia näkökulmia moneen asiaan. Torstai aamupäivänä kitkin kasvimaan suorastaan apinanraivolla. Toki yli puolen metrin korkuiset rikkaruohot olikin helppo raivata, sen kuin tarttui varresta käsillä ja kiskoi!! Tunnin päästä näytti jo paljon paremmalta ja pakko oli koittaa myös perunanvarresta kiskaista. Keltaisia hyvän kokoisia puikuloita sieltä nousi ja lounaaksi saatiin ihka ensimmäiset oman maan perunat tänä kesänä, voi-sipulikastikkeella silattuna. Ei paljon parempaa olekaan! Ehkäpä tämä ”puutarhataantumuskin” taas väistyy kohta. Niin se on ennenkin mennyt ja loman jälkeisellä innolla on hyvä ryhtyä pihaa taas kunnostamaan.